Keskinen Pohjois-Suomi on soiden ja metsien maa...
Pohjoinen luonto: aluejakoja
ja luonnonmaantiedett�
Valitse haluamasi osa t�st� (siniset):
|
Yleist� |
�
Yleist�
Suomi on p��osin boreaalista (pohjoista) mets�vy�hykett�, taigaa.
Suomi on metsien maa: Meill� on metsi� noin 4,5 ha asukasta kohti. Koko Euroopassa Ven�j�� lukuunottamatta on metsi� vain n. 0.4 ha asukasta kohti.
Suomen metsien puustosta hakataan vuosittain noin 80 milj. m3. Se puum��r� ylt�� metrin korkuiseksi ja metrin leve�ksi pinoksi kasattuna noin kaksi kertaa maapallon ymp�ri. Lis��: Metsien hyv�ksik�ytt�!
Boreaalinen vy�hyke (taiga) kiert�� pohjoisella pallonpuoliskolla ymp�ri maapallon. Skandinaviassa se ulottuu hyvin kauas pohjoiseen - leveysasteille, jossa muualla on p��osin arktista tundraa tai j��kausi (kuten esim. Gr�nlannissa). Boreaalisen vy�hykkeen pohjoisreunalla on hein�kuun keskil�mp�tila noin +10�C (kts. kartta yll�!). Pysyv�n ikiroudan (aidon arktisen alueen) etel�raja seurailee suunnilleen -1�C vuosi-isotermi�.
Suomi on pohjois-etel�suunnassa pitk� maa, mutta silti se on l�hes kokonaan taigaa eli pohjoista havumets�vy�hykett� (boreaalista vy�hykett�). Lis��: boreaalinen vy�hyke (taiga)!Lis��: boreaalinen vy�hyke (taiga)! ja pohjoiset mets�- ja hiilivarat!
Tunturipaljakat (= alpiininen/oroarktinen) voidaan n�hd� vaihettumisvy�hykkein� aidon arktisen ja boreaalisen vy�hykkeen v�lill�, mutta aitoja arktisen luonnon kasvillisuuden piirteit� ei Fennoskandian paljakoilla ole. Eik� Skandinaviassa ole - useimpien tutkijoiden mukaan - sen pohjoisimmissa osissakaan aitoa arktisen alueen tundrakasvillisuutta, eik� ikiroutaakaan, paitsi palsoissa. Pieni alue pohjoisimmassa Norjassa, Varangin niemimaalla muistuttaa kyll� suuresti arktista tundraa (kts. esim. t�t� kuvaa!). Siell� on paikoin ns. mets�tundraa eli hemiarktista kasvillisuutta. Boreaalisen vy�hykkeen kylmiss� vuoristoissa tavataan ns. oroarktista kasvillisuutta, joka muistuttaa monin tavoin arktisen alueen tundrakasvillisuutta (kts. paljakka!). - Arktiseksi alueeksi voidaan tietysti nimet� ne alueet, jotka ovat pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, mutta luonnonmukainen t�llainen m��ritelm� ei ole. Lis��: arktinen tundra! - Koko taigavy�hykett� on joskus kutsuttu subarktiseksi vy�hykkeeksi; vy�hykkeeksi arktisen ja ja lauhkean vyhykkeen lehtimets�alueen v�liss�.
Paljakan ja havumetsien v�liss� on monin paikoin Lapissakin - varsinkin L�nsi-Lapissa - n�ht�viss� my�s ns. tunturikoivuvy�hyke (subalpiininen vy�hyke), joka voidaan lukea joko havumets�alueeseen tai alpiiniseen/oroarktiseen alueeseen - tai pit�� niiden v�lisen� vaihettumisalueena. Mantereisia tunturikoivikoita esiintyy Suomen Lapissa aina noin 300-600 metrin korkeuteen saakka, jossa mets�nraja sijaitsee. Meill� Suomessa m�nty kipuaa yleens� kuusta pohjoisemmaksi, mutta jo Kuolan niemimaalla kuusi nousee mets�nrajan tuntumaan saakka (kts. kuva!)
Havumets�t (m�nty, kuusi; kts. 'Mets�t'!) ja m�r�t suot leimaavat boreaalista vy�hykett� (kts. 'Suot'!). Metsien osuus on meill� n. 70% ja soita lienee en�� vain n. 30% koko maa-alasta. Vy�hykkeen pohjoisosissa on monin paikoin my�s mets�t�nt�, tundraa muistuttavaa tunturipaljakkaa (kts. 'Tunturit'!).
Luonnonmaantieteelliset vy�hykerajat (esim. boreaalinen vy�hyke tai sen alavy�hykkeet: mets�- ja suokasvillisuusvy�hykkeet) heijastuvat tietysti my�s lukuisten el�inten esiintymisrajoihin. T�m� on luonnollista, sill� el�inten toimeentulo on monin tavoin sidoksissa kesvipeitteeseen ja sen tuottoon joko suoraan tai ainakin v�lillisesti (esim. monet hy�nteiset, jotka sy�v�t vai tiettyj� kasvilajeja, monet linnut, jotka sy�v�t vain tiettyj� hy�nteisi� jne.). Varsin t�rke� raja sek� mets�kasveille ett� -el�imille on tietysti pohjoinen mets�nraja. Se on koko mets�luonnon sietokyvyn raja!
My�s er�iden lajien sis�inen vaihtelu noudattelee luonnonrajoja (esim. oravan v�rimuodot Pohjois- ja Etel�-Suomen v�lill�, tai tukkimiehent�in el�m�nkierto, joka on Pohjois-Suomessa v�hint��n kolme vuotta, Etel�-Suomessa vain yleens� kaksi vuotta). Maantieteellisen muuntelun tulkinta on kuitenkin joskus hankalaa: ovatko pohjoisen ja etel�n erojen syyn� perinn�lliset ominaisuudet vaiko kasvuymp�rist�n aiheuttamat fenotyyppiset muutokset.
Viile�� ja karua... |
Suomen - varsinkin Pohjois-Suomen - ilmasto on viile�kes�inen ja pitk�talvinen, ns. lumimets�ilmasto. Vuoden keskil�mp�tilat ja kes�n tehoisan l�mp�tilan summat j��v�t pohjoisessa aika alhaisiksi (vrt. kuukausikeskil�mp�tilat ja tehoisa l�mp�tila!). Lumimets�ilmasto = kylmimm�n kuukauden keskil�mp�tila alle -3�C, l�mpimin kuukausi yli +10�C. N�ihin puitteisiin Suomi hyvin sopii! S��n vaihtelut ovat pohjoisessa aika arvaamattomia (riskej� aiheuttavat mm. kev�ttalven vaihtelevat s��t/lumi, kev��n takatalvet ja kes�n hallat). Pohjois-Suomen kallio- ja maaper� ovat p��osin varsin v�h�ravinteisia, mik� rajoittaa osaltaan luonnon monimuotoisuutta (vrt. kallio- ja maaper�!). Koko kasvukauden jatkuva valoisuus, jolloin y�/p�iv� -vaihtelu katoaa l�hes kokonaan, leimaa erityisesti pohjoisinta Suomea (vrt. valorytmi!). |
Ylempi kuva: talvinen mets� (Oulu).
Alempi kuva: Kilpisj�rven syksyst�: ensilumi on jo satanut, mutta j�rvi on viel� osittain sula.
Etualan tunturikoivut ovat lehdett�mi�. Kaamos (= pime� vuodeaika) l�hestyy...
Yll�olevissa kartoissa on tiettyj� eroja (erityisesti vy�hykkeiden nimiss�). Euroopan kasvillisuusvy�hyke-kartassa (vas. yll�) ei pohjoista havumets�vy�hykett� ole ollenkaan jaoiteltu. Pohjoismaiden luonnonmaantieteellist� aluejakoa esitt�v�ss� kartassa (oik. yll�) samoin kuin Pohjoismaiden kasvillisusvy�hykkeit� esitt�v�ss� kartassa (yll� alin) on pohjoinen havumets�vy�hyke jaettu kolmeen alavy�hykkeeseen: pohjoisboreaalinen, keskiboreaalinen ja etel�boreaalinen (kts. my�s: mets�kasvill.vy�hykkeet!).
Boreaalinen havumets�vy�hyke on siis meill� leve�, Norjassa kapea (siell� se nousee kuitenkin pitkin rannikkoa kauas pohjoiseen). Ruotsissa se on my�s aika kapea (maasto kohoaa aika jyrk�sti ns. limes norrlandikuksen kohdalla ja l�nness� Skandien tunturialueella).
Kartoissa on n�ht�viss� my�s Keski-Euroopan py�kkimets�alue eli lauhkea lehtimets�vy�hyke (= nemoraalinen vy�hyke/temperate vy�hyke), joka ulottuu pohjoisen suunnassa mm. Skooneen ja Tanskaan. T�m�n vy�hykkeen pohjoispuolella sijaitsee lehtimets�alueen ja havumets�alueen v�linen vaihettumisvy�hyke eli hemiboreaalinen vy�hyke (= boreonemoraaalinen nimityst� k�ytetty Flora nordicassa). Se ulottuu Suomen lounaisimpiin osiin saakka (ns. tammivy�hyke). Hemiborealisessa vy�hykkeess�kin on viel� paljon havumetsi�, mutta my�s tervalepp�metsi� ja jalojen lehtipuiden metsi� (jopa py�kkimetsi� alueen etel�osissa). ��lannin ja Gotlannin kalkkimailla kuivaa ja matalaa alvarikasvillisuutta (muistuttaa lajistoltaan aroilmaston kasvillisuutta).
Pohjoinen havumets�vy�hyke kiert�� pohjoisessa l�hes ymp�ri koko maapallon. Samoin tekee arktinen kasvillisuusalue, tundravy�hyke. Lukuisilla n�iden vy�hykkeiden eli�lajeilla on laaja, ymp�ri pohjoisen kalotin kiert�v� esiintymisalue (= sirkumpolaarinen), koska tundralla ovat ekologiset olosuhteet laajoilla alueilla samankaltaisia.
Sama asetelma koskee my�s pohjoisia havumetsi�, joita usein kutsutaan yhteisnimell� taiga. (voidaan esim. puhua arktis-sirkumpolaarisista tai boreal-sirkumpolaarisista lajeista). Etel�isemm�t biovy�hykkeet eiv�t kierr� ymp�ri maapallon.
Lapissa on erotettavissa erillisten tunturipaljakkalaikkujen (vrt. paljakka!) lis�ksi eri puulajien leimaavat vy�hykkeet: pohjoisinna tunturikoivuvy�hyke (ns. subalpiininen vy�hyke), sen ala- ja etel�puolella m�ntymetsien alue, ja viel� etel�mp�n� alkaa kuusi- ja m�ntymetsien alue (katso alempa olevia karttoja ja karttaa Lapin kasvill. vy�hykkeist�!).
�
Laaja Pohjois-Suomikin on luontonsa puolesta moni-ilmeist�! Pohjois-Suomessa on useita kasvillisuusalueita sek� etel�-pohjoissuunnassa ett� my�s korkeussuunnassa (boreaalisista havumetsist� tunturikoivikkoihin ja l�hes tundraan saakka). Soiden moni-ilmeisyys on silmiinpist�v�: on laaja ravinteisuuden mukainen kirjo, on monen tyyppisi� aapasoita, on palsasoita... |
Suopursu kukkii...
Maastamme on aikojen saatossa laadittu useita
luonnonmaantieteellisi�eli�maantieteellisi� aluejakoja.
Yll�oleva jako nojautuu aika paljon Suomen mets�kasvillisuuden aluejakoon,
mutta on joiltakin osin yksityiskohtaisempi
ja ottaa osin huomioon my�s mm. ihmisen vaikutuksia luontoon.
Floristinen aluejako nojautuu kasvilajien levinneisyysalueisiin,
t�ss� tammen yleisest� levinneisyydest�
ja p��tyen pohjoisessa yleiseen tunturikasvien levinneisyysalueeseen.
-----
Mets�hallituksessa on laadittu ehdotus kaikki Suomen ymp�rist�t k�sitt�v�ksi kartta- ja ilmakuvatietoihin pohjautuvaksi biotooppiluokitukseksi. (Seppo Tuominen, Heikki Eeronheimo & Heikki Toivonen (toim.), 2001: Yleispiirteinen biotooppiluokitus. - Mets�hallituksen luonnonsuojelujulkaisuja B:57, PDF-julkaisu).
Luokituksessa on kymmenen p��luokkaa: A) Meribiotoopit, B) Merenrantabiotoopit, C) Sis�vesien biotoopit, D) Sulkeutuneet mets�biotoopit, E) Harvapuustoiset kangas-, kallio- ja kivikkobiotoopit, F) Avoimet ja harvapuustoiset kosteikkobiotoopit, G) Avoimet kangasbiotoopit, H Avoimet kallio- ja kivikkobiotoopit, I) Viljelysmaiden biotoopit sek� J) Rakennetun ymp�rist�n biotoopit. (Sulkeutuneisiin mets�biotooppeihin luetaan kaikki puuston latvuspeitt�vyydelt��n v�hint��n 30% olevat alueet - my�s suot. Harvapuustoisiksi biotoopeiksi erotetaan puuston latvuspeitt�vyydelt��n v�hint��n 10% mutt alle 30% olevat alueet.